Pariskunta mies ja nainen muuttivat yhteiseen vuokra-asuntoon v. 2012 ja he elivät asunnossa avoliitossa. Nainen lainasi miehelle avoliiton aikana yhteensä n. 25 000 euroa selvää rahaa. Osapuolten avoliitto päättyi vuonna 2015. Nainen muutti pois asunnosta ja mies jäi siihen yksin asumaan. Mies maksoi pienehköissä kuukausierissä naiselle takaisin häneltä ottamiaan lainoja. Lainosta ei ollut kirjallista sopimusta, mutta oli tekstiviestejä ja muuta näyttöä.

Vuonna 2018 mies lopetti lainanmaksun tilanteessa, jossa maksamatonta lainaa ex-avopuolisolle oli vielä n. 20 000 euroa. Nainen hankki avustajan, joka vaatii rahoja summaarisen asian haastehakemuksella käräjäoikeudesta. Mies ei reagoinut, ja naisen hyväksi annettiin yksipuolinen tuomio.

Yksipuolisen tuomion mennessä ulosottoon, mies aktivoitui. Hän avustajineen esitti käräjäoikeudelle takaisinsaantihakemuksen ja vastakanteen. Miehen mukaan nainen oli hänelle noin 35000 euroa velkaa sen vuoksi, että mies oli maksanut kaikki yhdessä v. 2012 vuokratun asunnon vuokrat noin 70 000 euroa.  Miehen mukaan nainen oli ainakin saanut perusteetonta etua. Vuokrasopimus oli molempien nimissä eikä nainen ollut sitä ymmärtänyt irtisanoa muutettuaan sieltä pois v. 2015.

Nainen vaihtoi tässä vaiheessa avustajaa ja antoi asian minun hoitooni. Takaisinsaantihakemusta, vastakannetta ja perusteettoman edun palautusvaatimusta vastustettiin ja vaadittiin näiden tutkimatta jättämistä tai hylkäämistä ja yksipuolisen tuomion voimassapysyttämistä sekä vastapuolen velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulumme.

Menemättä yksityiskohtiin, asian lopputulos oli se, että miehen kaikki vaatimukset kyllä tutkittiin, mutta mies hävisi kaikki vaatimuksensa ja naisen hyväksi annettu yksipuolinen tuomio jäi voimaan. Samalla mies velvoitettiin korvamaan naisen oikeudenkäyntikulut lähes 13000 euroa. Vakuutusyhtiö maksoi naisen oikeudenkäyntikulut, joten hänelle oikeudenkäynti oli lähes maksuton. Aina käräjöinti ei kannata.