Takaajat eli vastaajat olivat menneet kolmeen omavelkaiseen takaukseen tuttavapariskunnan lainoista. Tuttavapariskunta oli päässyt yksityishenkilön velkajärjestelyyn ja sen maksuohjelma oli päättynyt jo vuonna 2016. Pankki vaati 2018 vireille laittamallaan kanteella takaajien velvoittamista maksamaan takaamansa lainat.

Vastaajat katsoivat, että siinä vaihessa kun päävelka oli velkajärjestelyn maksuohjelman päättyessä lakannut, oli myös päävelkaan nähden liittännäinen takausvastuu takauslain 15 §:n perusteella lakannut. Toissijaisena vaatimuksena takaajat vaativat takausvastuun sovittelua sillä perusteella, että pankki oli takauksiin mentäessä ilmoittanut, että lainoille on takaisinmaksuturva, josta laina viime kädessä maksettaisiin.

Käräjäoikeus katsoi, että vaikka maksuohjelma ja päävelka olivatkin lakanneet, sai pankki edelleen vaatia maksua takaajilta. Kun takaisinmaksuturvasta ei kuitenkaan korvattu velallisten lainoja, ja kun pankki ei myöskään ollut ilmoittanut takaisinmaksuturvan päättymisestä takaajille, ja kun takaajien taloudellinen asema suhteessa takausvelkaan oli muuttunut kohtuuttomaksi, takaajien takausvastuuta soviteltiin leikkaamalla siitä puolet pois. Pankki tyytyi käräjäoikeuden tuomioon eikä hakenut muutosta. Palkkio maksettiin päämiesten oikeusturvavakuutuksesta.