Nainen vuokrasi kerrostaloasunnon, ja asunnon saunassa syttyi vuokralaisen saunomisen jälkeen kiuas palamaan. Asunto kärsi savu- ja nokivahinkoja. Palon jälkeen nainen esitti asunnon omistajalle (päämieheni) vaatimuksen, jonka mukaan asunnon omistaja oli asentanut kiukaan virheellisesti, ja sen takia asunnonomistaja oli syypää palon syttymiseen ja tämän takia asunnonomistaja oli velvollinen korvaamaan naiselle tämän asunnon tekemän remontin perusteella 12 000 euroa, pilalle menneiden vaatteiden perusteella 58 000 euroa sekä lisäksi sijaisasunnon vuokrakulut. Naisen mukaan omistaja

Yritykset tekivät keskenään kahden kerrostalon maalaustöitä koskevan urakkasopimuksen. Iso tilaajayhtiö jätti viimeiset 3 urakkaerää eli noin 8000 euroa maksamatta vedoten siihen, ettei toimittaja eli asiakkaani ollut vaatinut YSE -ehtojen mukaista taloudellista loppuselvitystä pidettäväksi ja näin ollen sillä oli omasta mielestään oikeus jättää laskut maksamatta, koska tilaajan mahdollisia vaatimuksia ei selvitetty. Käräjäoikeus oli toista mieltä ja hylkäsi vastapuolen vastakanteen ja velvoitti tilaajayhtiön maksamaan maksamatta jätetyt laskut sekä toimittajayhtiön oikeudenkäyntikulut. Samaan lopputulokseen

Mies ja perikunta myivät 80 000 eurolla kiinteistön, jossa perhe oli pitkään asunut. Vajaan viiden vuoden kuluttua kaupanteosta ostaja ilmoitti, että 50 -luvulla rakennetun talon kellarista on löydetty kreosoottia ja vaati hinnanalennusta. Vaatimus kiistettiin, koska pikeä käytettiin tyypillisesti talon rakennusaikaan mm. kylmähuoneiden eristeenä ja koska ei ollut osoitettu, että kreosootista aiheutuisi mitään terveyshaittaa ja koska kauppakirjassa oli erikseen sovittu, että ostaja purkaa kylmähuoneen ja desinfioi  tilan.  Talon ostaja esitti tuomioistuimessa kanteen,

Jutun ns. pääsyytetty sai syytteen törkeästä veropetoksesta. Minut määrättiin pääsyytetyn pyynnöstä hänen puolustajakseen. Syyttäjän mukaan nainen oli tuonut maahan yli 4000 kartonkia tupakkaa sekä muutaman sata litraa alkoholijuomia, ja hänen korvattavakseen vaadittiin yli 170 000 euron vahingonkorvausta valtiolle. Syyttäjän rangaistusvaatimus oli 1,5 vuotta vankeutta. Omaisuus oli pantu esitutkinnan aikana turvaamistoimena takavarikkoon. Kymenlaakson käräjäoikeus päätyi tuomiossaan siihen, että korvausvastuun tulee olla jaettua vastuuta muiden asiaan liittyvien henkilöiden kanssa ja tuomitsi yhteisvastuulliseksi korvauksesi

Syyteneuvottelu otettiin Suomessa käyttöön vuoden 2015 alusta. Päämies sai syytteen törkeästä veropetoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta sekä vaatimuksen liiketoimintakieltoon määräämiseksi. Päädyttiin tunnustelemaan syyteneuvottelun mahdollisuutta. Syyteneuvottelun tuloksena edelleen yritystoimintaa harjoittava henkilö sai sovituksi, että jos suostumme ratkaisemaan asian syyteneuvottelussa, syyttäjä luopuu vaatimasta liiketoimintakieltoa ja rangaistusvaatimusta alennetaan noin kolmannes. Myös käsittelyn kesto lyhenee merkittävästi, kun tunnustamisoikeudenkäynti kestää noin tunnin verran. Eli ei pidä jäädä löysään hirteen pariksi vuodeksi. Punnittiin asiaan liittyvät hyödyt ja

Verohallinto päätti suorittaa virolaiseen ja Virossa vakituisesti asuvaan yksityishenkilöön kohdistuvan verotarkastuksen. Kyseessä oli oletettu koirankasvattaja, myyjä ja maahantuoja. Verohallinnon mukaan yksityishenkilö toi koiria liiketoiminnan muodossa vuosina 2019-2020 Suomeen lähes 300kpl. Verohallinto merkitsi koirien tuoja viranomaisaloitteisesti arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, loi tälle keinotekoisen Y-tunnuksen ja aikoi tehdä noin 30 000 euron maksuunpanopäätöksen. Virolaismies otti yhteyttä minuun, ja käytiin asiaa verotarkastajien kanssa läpi. Annoimme asiassa vastineen, jossa osoitettiin, ettei oletettu koirakauppias ollutkaan koirakauppias vaan ainoastaan

touko 2021

yhtiökaupan purku

Suomalainen osakeyhtiö osti kolmelta virolaiselta yksityishenkilöiltä Virossa toimivan rajavastuuyhtiön kaikki yhtiöosuudet. Kaupanteon jälkeen kaupan kohteena oleva yhtiö paljastui ostajan mielestä olevan reilusti velkaisempi kuin mitä sen olisi pitänyt olla, ja yhtiössä oli ostajan mielestä muitakin epäselvyyksiä. Suomalaisen ostajayhtiön ainoa hallituksen jäsen laati itse yhtiöosuuskauppaa koskevan kauppakirjan ja oli kuulunut ainakin kahden vuoden ajan ennen kauppaa myöskin ostamansa virolaisen rajavastuuyhtiön hallitukseen. Minä toimin asiassa kaikkien kolmen virolaisen myyjän eli vastaajien asiamiehenä.

Päämies osti 4000,00 euroa maksaneen 18-vuotta vanhan mutta juuri katsastetun auton autoliikkeestä. Pian oston jälkeen autosta katosivat jarrut kesken ajon. Autoliike korjasi vian omalla kustannuksellaan. Pari viikkoa tämän jälkeen auton moottori alkoi keittämään, ja auton ostaja vei auton ulkopuoliseen korjaamoon tutkittavaksi. Autossa havaittiin lukuisa määrä erinäisiä vikoja mutta pahin vika oli jäähdyttimessä olevat 3 reikää. Päämies vaati ensisijaisesti kaupanpurkua ja toissijaisesti hinnanalennusta. Helsingin käräjäoikeus katsoi, että purkukynnys ei ylittynyt, mutta

Mies sai syytteen törkeästä kavalluksesta. Hän oli väitetysti kavaltanut kehitysvammaisen veljensä varoja noin 19000 euroa. Määrä täsmentyi käräjäoikeudessa noin 8500 euroon, josta huolimatta käräjäoikeus piti tekoa törkeänä. Turun hovioikeus katsoi, että 8500 euroa ei ole laissa tarkoitettu erityisen suuri määrä varoja, ja hylkäsi syytteen tämän seikan osalta. Lopputulos oli hovioikeudessa äänestyksen jälkeen se, että päämies tuomittiin törkeästä kavalluksesta sen vuoksi, että katsottiin syytettynä olleen veljen olleen lain kvalifiointikriteerien tarkoittamalla tavalla

Ulosottovirasto ulosmittasi päämiehelle tulevan pysyvän haitan korvauksen, vaikka ulosottokaaren 4 luvun 19 §:ssä todetaan yksiselitteisesti, että  ”ulosmitata ei saa korvausta, joka suoritetaan kivusta, särystä tai muusta tilapäisestä haitasta, pysyvästä haitasta tai kärsimyksestä taikka sairaanhoitokustannuksista, hautauskustannuksista tai muista henkilövahingosta aiheutuneista kuluista” Päämies vaati käräjä- ja hovioikeudessa, että valtio velvoitetaan suorittamaan vahingonkorvauksena häneltä lain nimenomaisen säännöksen vastaisesti ulosmitattu määrä noin 6000 euroa. Turun hovioikeus päätyi äänestysratkaisussaan siihen, että valtion ei tarvinnut palauttaa